Voiko kuvataiteella saada yhteisöllisyyden kukoistamaan Tuusulassa?

Vapaehtoisten kuvataideharrastajien työryhmä ”Taide yhdistää” on elävöittänyt yhteisöllisyyttä kuvataiteen keinoin. Työryhmä on järjestänyt kolmen taidetapahtuman sarjan Gustavelundissa. Ensimmäisessä taideillassa neljä kuvataiteilijaa esitteli omia taideteoksia. Toisessa illassa kuljettiin neljän eri taitelijan urapolkua. Viimeisessä tapahtumassa teemana oli kuvataide arjessa. Illan aikana juhlistettiin yhdeksän kuvataidekerholaisen syksyn satoa, saatiin käsitys virtuaalisesta ryhmätyöstä netissä sekä ideoitiin yhdessä kuvataiteen yhteisöllisiä vaikutuskeinoja. 

Nanna Pietarinen on ohjannut koko syksyn naapuristossaan asuvia lapsia piirtämisessä ja maalaamisessa.  Kerhon aihealuueeksi tuli ohjaajalle itselleen rakas kohde: sienet. Sieniä kerättiin, tunnistettiin ja tutkittiin. Tärkein tehtävä sienillä oli toimia elävinä malleina, joita lapset luonnostelivat,  piirsivät  ja maalasivat  eri tekniikoilla.     

               

Lapset ryhtyivät kutsumaan kerhoa Sienikerhoksi. Siitä tuli kerholaisille perjantai-iltapäivien oma juttu. Vanhempien kanssa yhteistyö lisääntyi ja myös isovanhempia tuli mukaan. Ohjaajan kissa sai ylimääräisen annoksen silitystä ja kerran kissan karvoja liimattiin tauluunkin. Kun Nanna Pietarinen lupasi taideillassa pitää yhteisöllistä kerhotoimintaa jatkossakin ja pitää joulun alla himmelikurssin,   yksi kerhon pojista kysyi ihmeissään: mikä on himmeli.

Kuvataiteen arjesta vei mosaiikkitaiteilija Leena Nio osallistujat tutustumaan virtuaaliseen ryhmätyöskentelyyn netin kautta. Keskustelu pilvipalveluiden kautta on tätä päivää. Taiteilijayhteisö  on samanaikaisesti  yhteydessä eri puolille maailmaa. Koska pilvitoiminta on riippuvaisia tekniikasta, voivat yhteyden pätkiä. Näin harmittavasti kävi nytkin.

Kun luentosaliin näytteille asetettuja lasten töitä oli yhdessä ihasteltu, vanhemmat saivat ne mukaansa ja lähtivät lastensa kanssa  kotiin. Paikalle jäänyt pienempi porukka ryhtyi miettimään parityönä,  millä tavoin kuvataide voisi lisätä yhteisöllisyyttä Tuusulassa. Yhteiskeskustelun pohjaksi pohdinnan tulokset kiinnitettiin lapuilla Leo Pietarisen tekemään Tuusula-tauluun. Esille lapuissa nousi seuraavia asioita:

• pilakuvia ( karrikatyyripiirroksia ) kuntavaikuttajista, huumoria ei saa unohtaa

• sarjakuvia kylä/kunta-alueen persoonista ( kuten. esim. Prinsessa Kellokoskella )

•   Aarno Ranisen muistopatsas Jokelaan ja erilaisia  tapahtumia taideteoksen ympärille

•  taiteilijat maalaavat  naamoja nyrkkeilysäkkeihin, joita ripustettaan ravintoloiden             ulkopuolelle muksauteltavaksi ( aggression purkamiseen )

•   yhteisiä metalli- ja työtiloja kuntalaisille ( koulujen teknisen työn luokkatiloja käyttöön)

•   alikulkutunneleiden ja bussipysäkkien seinille kuvataidetta

• joku kutsuu koolle taidetta tekemään: aika ja paikka sekä taidetarvikkeet mukaan

•   ympäristötaidetta ja pop up -tapahtumia

•   Tuusulan tori tiiviimpään käyttöön, esim. yhteisiä maalaushetkiä, muotokuvamaalausta

•   kylätaideprojektit: työstetään porukalla esim. mosaiikkiseinää Jokelan tunneliin

•   kotitaidenäyttelyt esim. naapureille ja face book –kavereille ( vertaa ravintolapäivä )

•    pop up -näyttelyitä, joissa kaikilla mahdollisuus tuoda taidettaan esille

•    näyttelytilaa lisää Tuusulaan. Esim julkiset ja yleiset tilat, joihin löytää helposti

•     Jokelatalon nuorisoprojekti: mosaiikkigrafiitti

•       taiteilijoille yhteinen työtila, joka voi toimia myös näyttelytilana ja  työnäytöspaikkana

•    järjestetään testitempaus: miten taide voi auttaa pahaan oloon

•     kierrätysmateriaalista taidekilpailu, ihmiset näyttävät pitävän kilpailuista

•      linjataan Tuusulassa kuvataiteen tavoitteet, mitä kohti halutaan yhdessä mennä

•    pidetään jatkuvasti myönteistä  kuvataidekeskustelua yllä

Yleisön joukossa oli kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Markus Meckelborg, joka välitti kulttuuritoimen ankeat taloustunnelmat innostuneille kehittäjille. Mukana olleen keravalaisen taiteilijan mielestä synkät talousnäkymät eivät ole este taiteen tekemiselle. Jos on innostusta, yhteistyöhalua ja tahtoa, voivat taidetta harrastavat ihmiset saada aikaan mitä vaan. 

 Illan aikana monet tehdyistä kehitysideoista olivat ns. aineettomia asioita, jotka eivät vaadi euroja tai investointeja.  Kulttuuritoimi voisi perinteisestä museo- ja näyttelytoiminnasta kohdentaa voimavaroja kokeilevaan ja uutta luovaan toimintaan.  Kannatta pohtia, voisiko kulttuurilautakunnan tuotantotukena jakamat pienet avustukset aina välivuosin käyttää yhteisten kuvataidetilojen luomiseen ja ylläpitämiseen.  Osallistujat olivat samaa mieltä siitä, että yhteyshenkilöä ja koordinaatiota  yhteisöllinen kuvataidetoiminta kehittyäkseen kaipaa. Hyvin organisoitu vapaaehtoistyö on kunnille aineetonta pääomaa.

YHTEISÖLLISEN TAIDETAPAHTUMASARJAN VIIMEINEN TAIDEILTA

                                   

     Gustavelundin kokoushotellissa 
  torstaina 30.10.14 klo 18 – 20.

Illan teemana on kuvallinen taide arjessa. Koko syksyn toiminutta lasten kuvataidekerhoa  ohjannut  Nanna Pietarinen ja kerhon lapset  esittävät työnsä tuloksia ja kertovat kokemuksistaan. Virtuaalisesta ryhmätyöstä yli rajojen kertoo mosaiikkitaiteilija Leena Nio. Illan aikana on ohjelmaa, jossa taide yhdistää osallistujat.  Kahvitarjoilu.

TERVETULOA MAKSUTTOMAAN TAIDETAPAHTUMAAN!

Tilaisuuden järjestää Taide yhdistää –työryhmä. Hanke  on saanut tukea Suomen kulttuurirahastolta ( Anna ja Einar Winqvistin säätiö )

Sienikerhon syksyn satoa

Kun Taide yhdistää – työryhmä suunnitteli kuvataiteen yhteisöllisyyden vaikutusta, päädyttiin siihen, että on järkevää kokeilla taiteen aikaan saamaa yhteisöllisyyttä kuvataidekerhoissa. Kerhoja pyrittiin perustamaan nuorille sekä asumisen, valokuvauksen että maalauksen ja kädentyön pariin. Hakemisen jälkeen saatiin liikkeelle toimintakerho, jossa tavoitteena oli kuvallisen tekemisen perusasia: piirtäminen ja maalaaminen. Kerhon teema oli syksyyn sopiva: sienet. Samalla kerhon yhdeksi tavoitteeksi tuli arjen taito: sienien kerääminen sekä niiden tunnistaminen ja rakenteen tutkiminen.

Kerho sai nimekseen pelkistetysti sienikerho. Kerhon ohjaajajana toimi Nanna Pietarinen. Hänellä on työhistoriassa kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Nanna on hankkinut lisää kuvataiteen osaamista kansalaisopistosta ja Halosen akatemiasta.  Monipuolinen sieniasiantuntemus on peräisin rakkaasta elinikäisestä sieniharrastuksesta.

Nanna vieraili kotitalonsa naapuriston lapsiperheissä ja kertoi lasten vanhemmille uudesta kerhosta ja sen toiminnan sisällöstä ja tavoitteista. Mukaan ilmoittautui yhdeksän lasta: Aapo, Ella, Anna, Ia, Janette, Max, Romeo, Peppi ja Lotta. Kaikkien lasten katuosoitteessa oli kukan nimi, joten leikkisästi heitä voisi kutsua Kukkaiskatujen lapsiksi. Ikähaitari oli neljän ja kymmenen vuoden välillä.

Kerhon toimintakertoja kertyi kymmenen. Nanna oli suunnitellut toiminnan periaatteet niin, että tutuista taiteen tekemisestä edettiin taitoa vaativimpiin tekotapoihin. Mukavana piristeenä oli yhteinen sieniretki Sarvikallion maastoon Tuusulanjärven rannalla. Lasten vanhemmat olivat retkellä mukana.  Merkittävää yhteisöllisyyden kannalta toiminnan aikana oli se, että kerhoihin tuli mukaan äitejä. Nanna aviopuoliso Leo toimi kerhossa apuohjaajana.

Tämä olio ilmestyi Nannan postilaatikkoon ja sai toimia sienikerhon maskottina

Sienikerho 20.8.2014

Kerho alkoi sienimaastoon tutustumisella. Vesisade ja ukkonen yllättivät sienien kerääjät. Saaliiksi saatiin syötäviä sieniä: herkkutatteja, punikkitatteja, koivuhaperoita, erilaisia rouskuja ja mukulakuukusia. Ei syötäväksi suositeltavia sieniä olivat suppilomalikat, mönjävahakkaat ja haisuhaperot. Löydettyjä sieniä tutkittiin yhdessä pöydän ympärillä.  Sitten sienistä piirrettiin kuvia värikynillä kaikille hankittuihin luonnoskirjoihin. Tärkeästä asiasta muistutettiin koko kerhon ajan: pidä luonnoskirjaa mukanasi ja piirrä vapaalla kädellä mahdollisimman paljon luonnoksia. Harjoitus tekee mestarin.  Kotitehtävänä oli tehdä sienilöytöjä ennen seuraavaa kokoontumista.

Äitejä oli mukana sienikerhossa.

Kerholaiset tekivät ensimmäiset luonnoksensa.

Sienikerho 29.8.

Lasten kanssa tehtiin lähimetsään sieniretki, jolloin luonnosta käytiin yksi sieni. Siitä piirrettiin tarkka kuva luonnoskirjaan. Tutustuttiin yhdessä edellisellä viikolla löydettyjen sienen itiöpölyyn, jota oli kerätty lasiaseteille. Kaikki kerholaiset saivat mukaansa itiövärikartan.

Kantarelli eli keltavahvero oli sieni, jonka  tunsivat kaikki kerhoon tulijat.

Sienikerho 5.9.

Kerholaiset harjoittelivat "elävän mallin" piirtämistä.  Malleina toimivien sienien kuvaaminen tapahtui aidosti luonnossa, kuten Tuusulan oma taiteilija Pekka Halonen teki, olipa lämmintä tai pakkassää.

Mallina oleva sieni malttoi olla liikkumatta.

Työ vaati keskittymistä.

Sarvikallion sieniretki 13.9.

Sienikerho pidettiin perjantaisin. Retkikerraksi sovittiin lauantaiaamupäivä, jotta lasten vanhemmat pääsivät mukaan. Perheet olivat varanneet mukaan sienikorit ja retkieväät.

Retkelläisiä suosi aurinkoinen sää.

Sienisaalis jäi vaatimattomaksi, mutta uusia sienituttavuuksia tuli sitä enemmän.

Eväät maistuivat Sarvikallion korkeimmalla kohdalla ja näkymät olivat komeat.

Retkenjohtaja Nannalla oli pilli, joka on jokaisen sienestäjän vakiovaruste metsässä.

Sienikerho 19.9.

Tehtiin sieniretki lähiympäristöön. Sieltä löydettiin syötäviä sieniä: kantarelleja, haperoita, mesisieniä, kupukirjovahakkaita ja nurmirouskuja. Tutkittaviksi ja maalausasetelmiin löydettiin myös myrkyllisiä pulkkosieniä ja kangaskärpässieniä ja ruuaksi kelpaamattomia löyhkävalmuskoita ja kärpässieniä. Lopuksi maalattiin kuvia sienistä. Tarkoituksena oli saada esille värin tummuusvaihtelu. Sen takia piirrettiin valöörikuvia yhdellä vesivärillä: poltetulla umbralla.

Sienikerho 26.9.

Mikroskoopilla katseltiin sienten itiöitä.

Mikroskoopilla tutkittiin tarkasti sienen itiöitä.

Myös äitejä kiinnosti sienten rakenne.

Sienikerho 3.10.

Lapset harjoittelivat maalaamaan akryyliväreillä. Jokainen kerholainen teki taulun. Sitten tehtiin akryylimaaleilla valmiit maisemapohjat seuraavan kerran kollaasityötä varten.

Akryyliväreillä maalaaminen oli uuttaa kerholaisille.

 

Leo ohjasi ja neuvoi värien sekoittamisessa

Kun vaatteet oli suojattu, keskityttiin luovaan työhön..

Sienikerho 10.10.

Valmistettiin kollaasityöt edellisellä kerralla tehdylle valmiille pohjille. Sieniaiheisista töistä tehdään yhteinen ryhmätyö 30.10. tapahtumaan. Otettiin  poseerauskuva kerhopaitaa varten .

Nanna ja kukkaiskatujen lapset

Kaiken kaikkiaan lapset ovat olleet innostuneita sienten tunnistamisesta, piirtämisestä ja maalaamisesta. Sieniä on tuotu tunnistettavaksi myös kerhojen välipäivinä.

Tämä mahtava sieni oli löydetty koulutien varrelta.

30.10. klo 18.00 

Esitellään yhdessä aktiivisen sienikerhon toimintaa Gustavelundissa. Ohjelmaa voidaan harjoitella

pihapiirissä.

Nanna ja Leo haluavat kiittää kaikkia sienikerhon lapsia, vanhempia ja isovanhempia

yhteisöllisestä toiminnasta. Tästä on hyvää jatkaa.

Toisessa taideillassa otettiin kiinni kipinöitä

Taide yhdistää työryhmän järjestämä yhteisöllinen ilta pidettiin Gustavelundissa 9.10.  Illan taiteilijat kertoivat omasta taiteilijanurastaan. Monella oli kokemus, että kotoa ei kannustettu lähtemään kuvataiteilijan polulle. Neljän taitelijan, Jari Järnström, Tuula Siltasari-Peltonen, Janne Parviainen ja Leena Nio, taideteosten sisältö oli hyvin erilainen. Se teki illasta erityisen mielenkiintoisen ja mieliin painuvan. Taiteen kipinät lentelivät ja niitä saatiin kiinni.

Kuvassa illan taiteilijavieraat: Janne Parviainen, Tuula Siltasari-Peltonen, Jari Järnström ja Leena Nio.

Toinen taideilta 9.10. klo 18–20: Kuka ottaa kiinni kipinän?

Katso mainos suurempana tästä (pdf).

Toinen taideilta lähestyy

Toista taideiltaa vietetään Tuusulassa kokoushotelli Gustavelundilla torstaina 9.10.14 klo 18–20. Paikalla neljä mielenkiintoista taiteilijavierasta. Illan teemana on kuvataide ammattina.

Kuka ottaa kiinni kipinän?

Vieraina ovat Jari Järnström, Tuula Siltasari-Peltonen, Janne Parviainen ja Leena Nio. Vieraat kertovat omasta taiteilijanurastaan sekä esittelevät taideteoksiaan. Illan lopussa on lyhyt tietoisu aiheesta kuvataide ammattina.

Ensimmäinen taideilta esillä Tuusulanjärven Viikkouutisissa

Lue uutinen Tuusulanjärven Viikkouutisten näköisversiosta
Lehtilaatikko-palvelussa.

Taide yhdistää -hankkeen ensimmäinen taideilta on näyttävästi esillä uusimmassa Tuusulanjärven
Viikkouutiset -lehdessä.

Viikkouutisten Taide yhdistää Tuusulassa -artikkelin voi lukea maksuttomasti netin Lehtilaatikko-palvelussa. Juttu löytyy sähköisen lehden sivulta 3. 

Mukavia lukuhetkiä!

Tuusulanjärven Viikkouutiset 24.9.2014, s. 3: Taide yhdistää Tuusulassa